Tilannekuva

Istun saunan jäljiltä kylpytakissa pöydän ääressä ja selaan kakkukoristeita ja ilmapalloja vauvan yksivuotisjuhliin. Alkuperäisen, kesällä laatimani suunnitelman mukaan ei enää voi edetä, mutta en suostu ohittamaan ensimmäisiä synttäreitä juhlimatta edes vähän, osissa. Mun tarkoitus oli katsoa tänä iltaa jotain sarjaa, mutta en oo Modern Familyn jälkeen löytänyt mitään hyvää. En mä kyllä kovin aktiivisesti oo etsinytkään.

Meidän päivä alkoi aika tasan seitsemältä. Musta on ihana herätä, kun ulkona on jo valoisaa. Yö oli mennyt ihan hyvin: jouduin kerran käydä rauhoittelemassa vauvaa, mutta mulla ei onneksi oo mitään vaikeuksia nukahtaa uudestaan saman tien sänkyyn palatessa. En ollut edellisenä iltana ollut paikalla, kun vauva meni nukkumaan, ja aamulla oli niin ihanaa nähdä taas.

Tänään on lauantai ja takana on tosi intensiivinen viikko. Kohtasin ensimmäistä kertaa ikinä töissä niin jännittävän tilanteen, että en lyhyen hetken ajan saanut sanaa suustani, vaikka yritin. Oon viimeaikoina saanut viettää paljon aikaa epämukavuusalueella, ja hyvä puoli siinä on se, että kaikki muu on tuntunut aika paljon helpommalta kuin ennen. Viikko on sisältänyt myös huolta oman vanhemman puolesta. Koronan vaikutukset ei juurikaan näy meidän perheen arjessa, mutta läheisen sairastuessa etäisyys tuntuu saman tien ihan valtavalta.

Kävin tapojeni vastaisesti aamulenkillä. Kuuntelin juostessa Sara Parikan tuoretta Itse tehty -kirjaa, jonka olin aloittanut ehkä viikkoa takaperin ja jota en vieläkään saanut kuunneltua loppuun. Kirja on tosi inspiroiva, ja Parikasta on tullut mulle jonkin tason idoli sekä yrittäjänä, työhön intohimoisesti suhtautuvana (nuorena) äitinä että ihan ihmisenä. Parikan ura ja sisällöt saa mut luottamaan siihen, että mäkin voin saavuttaa saman balanssin, ja että se, mitä ehdin ja osaan, riittää. Lisäksi on tosi kiva seurata heidän kuopuksensa kehitystä, koska ikäeroa meidän vauvaan on noin viikko.

Kymmeneen mennessä meillä oli vauvan ruoka (kanaa, perunaa, bataattia, paprikaa ja kesäkurpitsaa) ulkona uunista ja päivällisbolognese tulilla. Toivoisin, että voisin ottaa tästä itse edes jotain kunniaa, mutten voi. Mun kontribuutio oli jättää kahvikuppi liian lähelle pöydän reunaa ja unohtaa, että pikkutyyppi osaa jo varvistaa.

Loppupäivä meni vauvan kävelytreenien, leikkimisen, siivoilun ja sohvalla löhöilyn parissa. Meillä on yleensä jotain suunnitelmia viikonlopulle, mutta just nyt tää tyhjä kalenteri tuntuu tosi hyvältä. Rakastan tehdä töitä ja maanantait on aina odotettuja, mut etenkin tällä viikolla palautumiseen pyhitetyt vapaapäivät tuli ehdottomasti tarpeeseen. Perjantaina näin (livenä!) ystävää, jota en ollut nähnyt yli vuoteen, ja oli niin kiva vaihtaa kuulumisia. Oon kaivannut sitä, että ehdin ja jaksan tehdä asioita itseäni varten. Luultavasti juuri siksi tänään tuntui siltä, että nyt olis hyvä pysähtyä ja kirjoittaa fiiliksiä ylös.

Ajattelin pitää pääsiäisen tienoilla muutaman päivän lomaa. Mulla on babyshower-lahjaksi saatu lahjakortti kauneushoitolaan, ja ajattelin viimein käyttää sen.