Näin kävi

En varsinaisesti suunnitellut olevani jo tässä iässä tyyppi, joka ei aina osaa keskustella luontevasti aikuisten asioista ja joka haluaa esitellä ihania lapsiaan ja niiden taitoja koko maailmalle.

Tiesin jo kauan sitten, että haluisin lapsia nuorena. Itse asiassa olin jo ennen ensimmäistäkään poikaystävää kuvitellut tulevani äidiksi alle 30-vuotiaana ja olevani siten jotenkin lähempänä mun lapsia. Kuvittelin, että olis siistiä pyöriä nuorena mukana niiden harrastuksissa, kun muut vanhemmat olis mitä luultavimmin mua vanhempia. Kuvittelin ymmärtäväni teini-ikäisen sielunmaisemaa ehkä vähän kivuttomammin, jos omasta teini-iästä ei olis useita kymmeniä vuosia. Kuvittelin kaikenlaisia skenaarioita, joista yksikään ei ottanut huomioon sitä, miten mun minä-keskeinen ajattelu muuttuisi.

Enhän mä voinut tajuta sitä, miten lapsen saatuani mä ja mun äitiys, mun kokemukset en ollakaan tärkeimpiä. Tässä näytelmässä pääosaa esittää lapset, ja kaikki niihin liittyvä on monin verroin siistimpää kuin se, miten äitiys on tullut osaksi mua. Mulla on omakin elämä (jossa just nyt on vähän hiljaisempaa, mutta tiedän tän olevan väliaikaista), joka on edelleen lähes yhtä Vilma-vetoinen kuin ennen. Mä tarkoitan, että vaikka vanhemmuus on iiso osa mua, se on tosi erilainen osa verrattuna muihin rooleihin tai ominaisuuksiin. Mun vanhemmuudessa ei oo kyse musta vaan lapsista, ja siksi mun on ehkä vaikeampi vaihtaa pois siitä roolista vaikka lapset ei oliskaan paikalla. Ne on kuitenkin aina jossain sekä jatkuvasti mielessä, joten mä oon aina äiti.

Vaikka tällä kertaa vauvan syntymä ei kirvoittanut mitään sen suurempaa identiteettikriisiä, kyllä mun on myönnettävä, että muihin rooleihin astuminen on edelleen vähän vaativaa. Ainakin just nyt, kun vauva on näin pieni. Tiedän kuitenkin, että kun se ikävä muita elämän osa-alueita kohtaan iskee, se iskee äärettömän kovaa ja aiheuttaa ahdistusta, ja siksi mun kannattaa vaalia niitä ja muistutella itseäni niiden olemassaolosta. Nykyään on myös jo vähän helpompaa olla puhumatta lapsista.