Uutta arkea

Se vauva, jonka syntymästä on kohta jo puolitoista vuotta, aloitti elokuun alussa päiväkotiin tutustumisen. Samalla se vauva, joka syntyi keväällä 2020 ja loukkaantuu, jos sitä sanoo pieneksi, vaihtoi päiväkotia. Monenlaisia tunteita on koettu ja ilmaistu. Esikoinen aloitti päiväkodin suurin piirtein saman ikäisenä ja muistaakseni ilman sen kummempia ongelmia, joten en ehkä täysin ollut varautunut näihin itkuisiin aamuihin. Eiköhän se tästä.

Tää aika vuodesta, kun kesä alkaa kääntyä syksyyn ja on aika orientoitua uuteen lukukauteen – tai vuosipuolikkaaseen, tai -kvartaaliin –, on aina ollut mulle mieleen. Tykkään syksystä muutenkin luultavasti enemmän kuin keskivertosuomalainen, mutta tää lyhyt hetki, tää siirtymävaihe, on jotenkin tosi inspiroiva. Mitään sen kummempia muutoksia ei tänäkään syksynä työn saralla tapahdu, mutta ainakin nyt voin keskittyä työntekoon toimistoaikoihin, kun lapsi ei oo enää kotona. Kuten keväällä 2021, aloitin tälläkin kertaa työskentelyn ennen lapsen päiväkotiin menoa. Tällä kertaa työviikko loppui jo keskiviikkona, mutta kuten viimeksikin, käytin aika monta iltaa keskittymistä vaativien tekstien kirjoittamiseen ja sähköposteihin paneutumiseen. Silti hyvä ratkaisu meille; iso kiitos etätyöskentelylle sen mahdollistamisesta ja työkavereille sen sietämisestä.

Olin viime viikolla salilla ja kuuntelin, kun jotkut eittämättä mua nuoremmat pohti, kuinka kauan toivotunlaisten tulosten näkyminen vie. Toinen sanoi kaverille vähän virnuillen, että jos jaksat joku pari kolme vuotta niin sit varmaan jo toimittelee. En kuullut, mistä tarkalleen ottaen oli puhe, mutta tuumin itekseni että näinhän se on, eihän siinä kauheen kauaa mee. Sen jälkeen tuumin, ettei oo kauheen kauaa siitä, kun pari vuotta tuntui ihan mahdottoman pitkältä ajalta. En oo aiemmin näin tiedostaen huomannut suhtautuvani aikaan näin. Nyt uskon täysillä, että ennen kuin huomataan, on vuosi 2027, mä täytän 32 ja meillä on kotona koululainen.

Mitäs mulle kuuluu? Ei kai kummempaa. Kävin Wienissä kääntymässä ja palasin Suomeen 0 Eras tour -elämystä mutta myös 0 terrori-iskua rikkaampana. Odotan syksyltä aamujoogaa, visiittiä Etelä-Pohjanmaalle, vaihtokavereiden näkemistä ja turvaistuinshoppailua. Piti juosta keväällä puolimaraton, mutta tuli mutkia matkaan – TAAS. Onneksi aina on seuraava kevät.